LOUHI RY

Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys

Kolumnit

Jukka Vehmas: Retki Kierikki-keskukseen

Maija Kärki: Seminaariraportti: Kenttätyöstä markkinavoimaa 24.11.2005

Kuvia Taide- ja kaukainen menneisyys -seminaarista 30.9.2006

Herätys! vai Hyvää yötä? Kulttuurikohteiden markkinointiseminaari 1.3.2007

 Herätys! vai Hyvää yötä? Kulttuurikohteiden markkinointiseminaari 1.3.2007

Näkökulmia pienten maaseutukohteiden profiloimiseen ja markkinointiin

Järjestäjät: Turun yliopisto/ museologia, Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys Louhi ry, Varsinais-Suomen museot ry.

10.00 Museo, inha ja ihana,.Juhana Herttuan teatterilinjalaiset

10.15 Avaussanat. Maija Kärki/Louhi ry

10.30 Onnistumisen elementtejä. Maria Merikanto/Varsinais-Suomen taidetoimikunta

11.15 Kuljitko maaseutumuseon ohi? Eeva Mikola, Anne Sjöström/Varsinais-Suomen museot ry

12.00 Lounas

13.00 Kohteena koululaiset – ja näiden suku. Leena Viskari/Nautelankosken museo Li Näse/Sagalunds museum

Kahvinnoutopaussi

14.00 Maaseudun kulttuurikohteiden matkailullinen vetovoima. Lauri Hokkinen/Turku Touring

14.45 Saako pienestä uutisen. Esa Silander

Keskustelua

N. 15.45 seminaari päättyy

Maija Kärki:
Avaussanat

Taustaa edellisille "herätyksille": äänikollaasissa haluttiin kerätä aitoja mielipiteitä museoista, louhilaiset jalkautuivat Turun yöhön, Juhana Herttuan lukiolaiset taas esittivät oman näkemyksensä museoiden kiinnostavuudesta / epäkiinnostavuudesta teatterin keinoin. Tarkoituksena oli nostaa uusia näkökulmia seminaarin aiheeseen. Tämä vertautuu markkinoinnin päämääriin: siihen, että halutaan nostaa jotain uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia kokea matkailukohde.

Omat kokemukset pienistä maaseutukohteista vertautuvat pienen yhdistyksen toimintaan: mukana on yleensä vain kourallinen aktiiveja, jotka ovat kuitenkin erittäin omistautuneita asialleen, markkinointia ei ehditä tehdä tai siihen ei nähdä tarvetta. Yhteistyössä on kuitenkin voimaa: esim. Louhi ry:n ja Turun museologian oppiaineen kanssa on toteutettu jo useita seminaareja ja tällä kertaa mukaan saatiin myös Varsinais-Suomen museot ry.

Louhi ry panostaa erityisesti esihistoriamatkailuun, monet pienet kohteet eivät ole matkailukohteita, mutta markkinointia tarvitaan joka tapauksessa perustelemaan kohteen olemassaoloa, jokaisella kohteella on omat haasteensa tavoittaa ja vakuuttaa yleisönsä

Olennaista: mikä on markkinoinnin kohde, mihin markkinoinnilla pyritään ja mitä keinoja käytetään.

Louhi ry:n laatukriteereissä puhutaan vastuullisesta markkinoinnista, joka perustuu kohteen sisältöön.

Esihistoriallisten kohteiden markkinointi on pioneerivaiheessa, pohditaan esim. kohteen fyysiseen kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. Markkinoinniksi voidaan laskea mm. muinaisjäännösten hoito ja opastekyltit, matkailureitit ja tapahtumat. Ei ole tutkittu, miten yleisö on näillä toimenpiteillä tavoitettu. Muutenkin pienten kohteiden markkinoinnin tutkimiselle olisi tarvetta.

Tässä seminaarissa haetaan onnistuneita esimerkkejä, intoa jatkaa omaa työtä omassa pienessä kohteessa.

Yksi onnistunut esimerkki löytyy esihistorian alalta yleisökaivauksista, jotka ovat yleistyneet viime vuosina, yleisö pääsee oikeasti näkemään, tekemään ja kokemaan arkeologien työtä. Yleisökaivaukset paitsi tuovat tunnetuksi itse kohteita, ne myös panostavat arkeologisen tutkimuksen tunnetuksi tekemiseen eli markkinoivat juuri sitä, mistä arkeologiassa on kyse. Sama pätee muihinkin kohteisiin: tärkeää on hahmottaa, mikä kohteessa on olennaista ja mitä markkinointikeinoja siinä kannattaa käyttää.

Toivotan oikein onnistunutta ja hykerryttävää seminaaripäivää kaikille!

Maria Merikanto:
Onnistumisen elementtejä

Varsinais-Suomen matkailun keskeiseksi vetovoimatekijöitä ovat saaristo, luonto, historia sekä maakunnan kaupungit ja erityisesti Turku. Se tunnetaan historiallisen kaupunkina ja elävän kaupunkikulttuurin edustajana.

”Etelä” vai lounaissuomalainen arki?

Keskittynyt massaturismi vaikuttaa yhteisöön muutoksilla (David Harrison 1992)

1. Fyysisen ympäristön muutokset

2. Kaupallistuminen

3. Muutokset sosiaalisessa rakenteessa

4. Muutokset perherakenteissa

5. Muutokset sosiaalisissa instituutioissa

6. Muutokset arvoissa ja kulttuurissa

Mielikuvien takia meillä olisi oltava tarjolla esimerkiksi kuumia hiekkarantoja tai hyviä luistelutyyliin soveltuvia hiihtoratoja, vesiskootterisafareita, kiipeilykallioita ja iltaelämää Lapin hiihtokeskusten tai aurinkorantojen tyyliin. Kyseessä olisi rakennettu keinotodellisuus, jolla ei ole kosketuskohtaa paikalliseen todellisuuteen – niin kuin ei millään turismiteollisuuden lajilla ole.

Jos lähtökohdaksi valitaan varsinaissuomalainen kulttuuri, tiedetään että polku on kivinen mutta kaunis. Monilla ihmisillä on tarve nähdä syvemmälle, kokea läheisyyttä ja löytää ihmisiä.

Monien todellisuuksien maailma ei ole vain yhtä kulttuuria

Kuntien ja kuntalaisten tulee tunnistaa ja arvostaa kulttuureitaan. Niistä syntyy luova ympäristö tieto- ja luovuusintensiivisten toimialojen kasvualustaksi.

Kulttuuri on voimavara kun se nähdään moninaisuutena. Jos saaristokulttuuri, maaseutukulttuuri, kaupunginosakulttuuri, kyläkulttuuri ja maakuntakulttuuri tarjoavat vain yhden hyväksyttävän elämäntavan, ne eivät ole kehitystekijöitä. Luova ympäristö suvaitsee ihmisten erilaisuutta. 

Monikulttuurisuutta on jo nyt monella tavalla. Miltei jokainen suomalainen ja maahanmuuttaja elää monien eri kulttuurien  kanssa, esimerkiksi satelliittitelevision ja internetin kautta. Ihmisillä on myös perityt ja elinympäristöön kasvaneet juurensa.  

Käytännön ohjeita

Tehkää kävijäselvitys. Kuka vierailee kohteessa, milloin ja mielellään ja vielä miksi?

Ketkä siellä eivät käy ja miksi?

Miettikää mahdollisia kohderyhmiä ja luokaa niille tarve tulla syrjäkylän kotiseutumuseoon tai arkeologiseen kohteeseen. Kohderyhmät voivat olla ihan lähellä tai toisella puolella maapalloa. Käyttäkää hyväksi Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Silloin ulkomaiset kotiseutuihmiset voivat olla kiinnostuneita paikallisuudesta.

Muistakaa, ihmiset ovat erilaisia ja niin myös herätyskeinojen pitää olla.

Kiintoisassa tapahtumassa, tuotteessa on mukana ammattitaitoa ja intohimoa.

Siitä tiedotetaan oikealla tavalla ja oikeille ihmiselle ja myös oikealle määrälle ihmisiä.

Lähellä olevia asioita

-Miten saan koulut ja sen kautta vuosittain oppilaat mukaan?

-Jokaiseen kuntaan voi perustaa  kulttuuripolun.

-Miten saan yritykset mukaan?

-Miten saan lapsiperheet mukaan?

-Mitä on vanhoille ihmisille?

-Mitä meillä olisi  antaa naapurikunnissa asuville ja mitä taas sieltä voisi saada?

-Millä houkutetaan turkulaiset, raisiolaiset ja salolaisetkin paikalle, puhumattakaan helsinkiläisistä?

Tarpeita herätettäessä on hyvä mennä muiden ihmisten nahkoihin, katsoa asioita toisesta elämäntilanteesta, toisenlaisen elämänkerran pohjalta ja kunnioittaen. Mitä minulla on annettavana, entä hänellä? Mitä kaipaan ja mitä joku toinen, ihan erilainen voisi kaivata? Millaisia voisivat olla luontevat kohtauspaikat?

Kulttuuriprojekteja ja tapahtumia, osasta on omakohtaista kokemusta, osasta olen kuullut:

Nousiaisten leipomo – ajatus leipomomatkailusta

Valkjärven ympäri polkupyörällä

Heli Laaksonen antoi äänen vakkasuomalaisille

Rymättylän Pyhä Jaakko matkalla Santigo de Compostelaan

Kauppilan umpipiha-museon juhannusjuhla

Kuralan Kylämäki – 50-luvun maataloustodellisuus ja esihistoria

Volter Kilpi Kustavissa

Muinaistulien yö

7 kirkon reitti

Koiramäen lasten jalanjäljissä Turussa

Piispankatuyhdistyksen kesäjuhlat Tuomaanpuistossa

Turku 2011 -  Vuosien mittaan syntyneitä ajatuksia

Kummitus Louhisaaren mutkaan

Kamala Liedon susi

Kotiseutumuseolla opetellaan tekemään asioita vanhoilla tekniikoilla, mutta myös käyttämään niitä hyödyksi ja tekemään uusvanhaa – vaikkapa omat tapettiboordit

Talojen ja pihojen tarinat

Perinteinen puutarha

Säilötään omenoita, kurkkuja ja keitetään mehua

Käyttäkää museoesineitä uuden tuotannon lähtökohtana ja liittäkää niihin tarina – esineen voi tehdä itse tai ostaa

Leipomoreitti

Lähiruoka, muutakin kuin porkkanoita ja perunoita

Tehkää näytelmiä – Alvar Aalto Paimiossa

Ottakaa uudet tekniikat haltuun, tehkää näytönsäästäjiä, muistakaa nettisivut

Milloin kohde on kansainvälisesti kiintoisa? Keitä se voisi oikeasti kiinnostaa ja miksi?

Kotiseutuihmiset kohtaavat toiset kotiseutuihmiset.

Koululaisia vaihdetaan –idea syntyi Mietoisten, Lemun ja Askaisten KULMA-ryhmässä

Mistä pitää huolehtia?

Se mikä tehdään, kannattaa tehdä hyvin, ei mitään puolivillaista.

Asiantuntijoita kannattaa käyttää, joko ostoperiaatteella tai jaetulla riskillä.

Nosta esille ominaista ja aitoa.

Antakaa tilaa uusille toimijoille.

Uskalla antaa, koska vain silloin voi saada.

 

Lauri Hokkinen:
Maaseudun kulttuurikohteiden matkailullinen vetovoima

Maaseutu kaupunkien vastakohtana: pienet saaristokunnat Saariston Rengastien varrelta. Mukana on myös esimerkkejä Paraisilta. Kohteet ovat esimerkkejä paikallisesta kulttuurista, muitakin kuin museoita.  

Tärkeitä asioita ovat omintakeisuus, viitoitus, kohteiden aukioloajat, opastus - joka jakaantuu kahteen osaan, oppaan johdolla tapahtuvaan opastukseen ja informaation välittämiseen opastetaulujen tms. avulla. Tärkein vetovoimatekijä on omintakeisuus.

Viitoitus:

Viitoituksen tulisi alkaa houkuttelevana jo vilkkaan päätien varresta. Kunnollinen viitoitus on perusedellytys, jos halutaan saada kohteeseen muitakin kuin paikkakuntalaisia! Houkuttelevia ja oivaltavia esimerkkejä ovat Gyttjan kotiseutumuseo ja Åke Sandvallin laivamallikokoelma (laivakello) ja Houtskarin venemuseo, Kustavin Vartsalan museon km-paalu, Rymättylän Karhuvuorelle ja Ilmavalvontatornille johtava viitta.

Viitoitusta tulisi täydentää lisäinformaatiolla niissä pisteissä, joissa matkailijat liikkuvat: ravintoloissa, majoitusliikkeissä, venesatamissa - ja matkailuneuvontapisteissä ja ilmoitustauluilla. Jos seurakunta sallii, kirkon ilmoitustaulu voisi olla hyvä museon ilmoituspaikka. Ehkä museot voisivat tehdä vastapalveluksia seurakunnalle?

Aukioloajat:

On eduksi jos aukioloajat ovat yksinkertaiset ja pysyvät samoina vuodesta toiseen. Myönteisenä esimerkkinä on Korppoon kotiseutumuseo (joka myös hyvä esimerkki houkuttelevasta pihapiiristä). Kielteinen esimerkki on Houtskarin kotiseutu- ja saaristomuseo, jonka tiedottamat aukioloajat muutettiin viime tingassa.

Opastus kohteessa:

Opastus on mitä tärkein asia matkailullisen vetovoiman kannalta. Kokemus on valttia, kerrottuna ulkoa opittu ei koskaan vedä vertoja omakohtaisesti koetulle. Paikalliset oppaat ovat parhaita.

Jos kohteessa ei ole elävää opasta, opastus tulisi hoitaa infotaulujen tms. avulla.

Tielaitos informoi neljällä kielellä: Taivassalon Muntin silta ei näytä ihmeelliseltä, mutta infotaulun luettuaan huomaa, että on kyset tärkeästä asiasta - ensimmäinen siltayhteys Taivassalon kirkonkylän ja mantereen välille syntyi vasta 1700-luvun lopulla, Muntin silta rakennettiin v. 1850. Maankohoaminen on varsinkin ulkomaalaisille selitystä kaipaava, outo asia.

Esimerkkejä hyvistä infotauluista mm. Seilin saaressa - ehkä siksikin, että matkailijat eivät häiritsisi Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen työntekijöitä kysymyksineen!

Maakunnassa on paljon kohteita, joissa into tai voimavarat eivät ole riittäneet informaatiotaulujen pystyttämiseen tai kunnossapitoon. Esimerkiksi Varsinais-Suomen maakuntaliitto perusti kulttuurimatkailureitin ”Raukkaan reitti” ja sen kohteisiin infotaulut. Niiden kunnossapidosta ei ole huolehdittu ja tauluista on enää jäljellä kestopuiset kehykset tai haalistuneet tekstit.

Velkuan kirkon lähellä on muistomerkki Palvan meritaistelusta. Nykytilassaan se on esimerkki paikalliskulttuurin unohtamisesta. Palvan meritaistelusta löytyy kyllä tietoa www-sivuilta, mutta olisi toivottavaa, että itsekohdetta vaalittaisiin myös.

Omintakeisuus:

Paraisten Teollisuusmuseon kalkkikiveä saa ottaa matkamuistoksi vaikka puutarhaan kalkinvaatijakasveille, ja niin Pohjoismaiden suurin kalkkikiven avolouhos jää mieliin.

Ajankohtaisia ja kiisteltyjäkin aihepiirejä tulee tuoda esille: esimerkkinä merilintujen kevätmetsästys Houtskarin Saaristo- ja kotiseutumuseossa.

Vanhat aidot esineet ovat ”väärässäkin” ympäristössä kiinnostavia - Korppoon kotiseutumuseolla etäisyyskyltti on muodostunut kohteeksi, jonka alla otetaan paljon kuvia.

Museot tarvitsevat tulolähteitä ja kahvin lisäksi museoissa voisi tarjolla olla myös muuta: Rymättylään on tulossa sillimuseo, ja sen yhteyteen ehkä ravintola. Nauvoon suunnitellaan Hippoglass-lasikauppaa, jonka yhteydessä saisi nauttia lasimestarin silliä.

Myyntiin kannattaa ottaa paikallisten käsityöläisten tuotteita: esimerkkinä on Taivassalon meriharakka, jossa on hyödynnetty paikallista graniittia.

Ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita ja suuri kasvupotentiaali. Tilannetta voisi verrata Lappiin, jossa saamelaisuus kiinnostaa ulkomaalaisia ja laskettelu suomalaisia.