LOUHI RY

Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys

Kolumnit

Jukka Vehmas: Retki Kierikki-keskukseen

Maija Kärki: Seminaariraportti: Kenttätyöstä markkinavoimaa 24.11.2005

Kuvia Taide- ja kaukainen menneisyys -seminaarista 30.9.2006

Herätys! vai Hyvää yötä? Kulttuurikohteiden markkinointiseminaari 1.3.2007

Retki Kierikki-keskukseen

Louhi-yhdistyksen retkikunta palasi tyytyväisenä kotiseudulle elokuiselta ”pohjoisen” matkaltaan. Tavoitteena oli päästä vihdoin näkemään se kuuluisa Kierikkikeskus ja kiistelty Susiluola. Kaikin tavoin tiiviin retken ohjelmaan kuuluivat vielä Pattijoen Kastelli Raahessa sekä Ylikiimingin Rekikylän kivikauden asuinalue.

Retken kohteet edustivat kivikautta, tuotteistettua ja tuotteistamatonta, paleoliittisesta neoliittiseen. Yhdistys on sääntöjensä mukaisesti kiinnostunut esihistorian liittämisestä matkailuun – esihistorian ja tieteellisyyden ehdoilla. Laadusta ei saa tinkiä; sen olivat muistaneet myös meitä pohjoisempana toimivat kulttuurimatkailun ammattilaiset.

Susiluolasta pitkälle meneviä johtopäätöksiä

Kristiinankaupungin Karijoen Susiluola on hiukan pitkä nimi maamme vanhinta kivikautta edustavalle kohteelle. Se on vanhin tunnettu asuinpaikka Suomessa, parin metrin korkuinen vaakarako Susivuoren kalliossa. Luolasta on löydetty erilaisilla valmistustekniikoilla tehtyjä kivityökaluja ja iskentäjätettä. Palanut kallion pinta viittaa tulen pitoon. Ihmisen toiminnasta kertovat merkit ajoittuvat 125 000 – 80 000 vuoden takaiseen aikaan. Yhä useammat arkeologit uskovat näin.

Luolasta muutaman kilometrin päässä olevassa Pyhävuoren vapaa-aikakeskuksessa on audiovisuaalisesti otettu kaikki irti oletetusta neandertalin ihmisestä; hahmojen rohkea rekonstruointi perustuu tietenkin Keski-Euroopan löytöpaikoista saatuun tietoon. Itse luola on toistaiseksi suljettu kävijöiltä turvallisuussyistä. Rinnepolkua on puoli kilometriä. Tutkimukset jatkuvat edelleen.

Susiluola on Kristiinankaupungin rajojen sisällä, mutta lähellä oleva pieni Karijoen kunta omistaa itse luolan. Molemmat kunnat ovat innoissaan, ilman enempää yhteistyötä, pystyttäneet luolasta ja sen löydöistä kertovan näyttelyn omiin tiloihinsa. Varsinaisessa Susiluolan opastuskeskuksessa Karijoen Paarmanninvuorella emme ehtineet vierailla. Siellä olisi kerrottu asioista geologispainotteisesti. Kristiinankaupungin teknisellä keskuksella on EU-rahoitteinen Susiluola-Pyhävuori –kehittämishanke, jonka hankevetäjä Maria Eskelinen oli asiallisena oppaanamme.

Yli-Iin kunta panostanut rohkeasti

Harva tietäisi sellaisesta paikkakunnasta kuin Yli-Ii, ellei Kierikkikeskusta olisi. Laajalle kivikauden asuinpaikalle Iijoen rantaan kunta on rakentanut EU-tuen avulla nykyarkkitehtuurin luomuksen, Pohjoismaiden suurimman hirsirakennuksen, jonka on suunnitellut professori Reijo Jallinoja. 6000 vuoden takainen kivikausi esittäytyy siellä, kokouksia voi pitää, syödä hyvin ja ostaa tuliaisia. Tekolammen äärellä on upouusi hotellikokonaisuus, sekin kunnan rahoittama. Keskuksen johtaja Leena Lehtinen oli juuri palannut Uralilta saamasta uusia virikkeitä. Mihin muuhun asiaan pohjan perillä sijaitseva Yli-Iin tapainen pieni, kahden tuhannen asukkaan kunta voisi näin uskoa ja panostaa?

Kivikauden kylään ja kalastusleiriin johtava polku alkaa Kierikkikeskuksen ovelta. Pyörätuolilla liikkuvat on Kierikissä huomioitu mallikelpoisesti: leveällä polulla on helppo liikkua kohteelta toiselle. Kalanpyydykset rannassa, asumukset rantahietikolla, riistan satimet mäntykankaalla, kaikki on tehty tutkimustietoon perustuen. Paikallisella murteella annettu, kansanomaisella huumorilla väritetty opastus sopii hyvin kokonaisuuteen. Kahvi maistuu aina, kivikauden kodassakin!

Kierikin elävä keskus on avoinna ympärivuotisesti. Erämaisena kokouspaikkana se tarjoaa omaperäisen vaihtoehdon vaikkapa yritysten ryhmätyökoulutukseen. Kivikausi on läsnä miellyttävällä tavalla, niin totesimme.

Rekikylän asuinpainanteet

Kivikaudesta kiinnostuneelle on Oulun seudulla muutakin nähtävää kuin Kierikin alue. Esimerkiksi Yli-Iin naapurikunnassa Ylikiimingissä on Rekikylän mittava kivikautinen asuinalue Kiiminkijoen tuntumassa. Nuorta mäntymetsää kasvavassa maastossa on kymmeniä, ellei satojakin asuinpainanteita. Kohdetta ei ole millään tavalla hyödynnetty matkailussa, edes kunnan kotisivu ei sitä tunne. Arkeologille tai arkeologian harrastajalle se ei tietenkään ole ongelma, koska tiedot saa kaivetuksi jostain. Pikemminkin asia on ilonaihe: hyvä, ettei ihan kaikkea ole vielä tuotteistettu!

Jätinkirkko vai linnanraunio?

Raahen kaupungin alueella sijaitseva Pattijoen Kastelli on pohjoisen Pohjanmaan kuuluisimpia muinaisjäännöksiä. Metsäisellä harjanteella on kymmenien metrien pituinen, parikymmentä leveä, parikymmensenttisistä luonnonkivistä ladottu suorakaiteen muotoinen muurirakennelma. Lähistöllä on kolmisenkymmentä röykkiötä. Liittyykö paikka hylkeenpyyntiin vai poroerotukseen, siitä eivät arkeologiset kaivauksetkaan ole antaneet yksiselitteistä vastausta. Kivikauden lopun muinaisjäännöksestä kuitenkin on kyse.

Kastelli on kilometrien päässä isoilta teiltä. Erikoisena, mielikuvitusta kiehtovana muinaisjäännöksenä kohde on hyvinkin käymisen arvoinen. Virallisessa tienviitassa oleva ”Kastellin linnanrauniot” antaa ehkä kulttuurimatkailijalle hieman vääränlaisen mielikuvan. Paikallisesti käytetty ”jätinkirkko” saattaisi sanana olla yhtä houkutteleva, eikä se loisi muinaislinnanäkymiin liittyviä ennakko-odotuksia. Kastellillekin toivoisi rauhallista tulevaisuutta – kohde ei parane suurista kävijämääristä.

                                                                                      

Teksti: Jukka Vehmas
Kuvat: Tarja Moisio-Rannikko