LOUHI RY

Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys

Kolumnit

Jukka Vehmas: Retki Kierikki-keskukseen

Maija Kärki: Seminaariraportti: Kenttätyöstä markkinavoimaa 24.11.2005

Kuvia Taide- ja kaukainen menneisyys -seminaarista 30.9.2006

Herätys! vai Hyvää yötä? Kulttuurikohteiden markkinointiseminaari 1.3.2007

Kristian Mäenpää: Ilorannan auditointi

Maija Mäki:
10 vuotta laatutyötä esihistoriamatkailun hyväksi. Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys Louhi ry 2000-2010

Ilorannan auditointi

Turun yliopiston museologian aineopintojen kurssin "Näyttelyt, pedagogiikka ja kommunikaation evaluaatio" harjoituksena oli suorittaa auditointeja matkailukohteissa, joihin on liitetty tavalla tai toisella esihistoriaa. Organisoijana toimi Louhi ry, jolle auditointikokeilu on myös aivan uusi. Yhdessä Elena Iso-Pietilän ja Maija Mäen (Louhi ry) kanssa lähdimme perjantaina 17.10 aamuvarhain kohti Kanta-Hämettä ja Hauhon kuntaa, jossa sijaitsisi aivan ensimmäinen auditointikohde eli Ilorannan maatila. Tilan emäntänä ja isäntänä toimivat Leena ja Mikko Haavisto. Yritys tarjoaa majoituksen ja ruoan sekä mm. leirikoulujen ja kokoustilojen ohella rautakautisia ruokajuhlia ohjelmanumeronaan. Alueella sijaitsee rautakautinen kalmisto, jonka läheisyyteen on rakennettu  pienimuotoinen viikinkikylä, missä järjestetään myös kaikenlaista toimintaa. Viikingit liittyvät alueeseen siten, että erään teorian mukaan kulkureitti itään kulki vieressä olevan järven selänteen kautta. Ruokajuhlia on järjestetty Ilorannasta vuodesta 2002. Auditoinnista on kuitenkin raportti erikseen, joten kirjoitan tässä joitain vaikutelmia ekskursiostamme.

 En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa, kun pääsisimme perille. Mielessäni ei hyvästä ohjeistuksesta huolimatta ollut selkeää kuvaa siitä, mitä olimme tekemässä ja ennen kaikkea miksi. Suoraan sanoen olin auditoinnista hieman ennakkoluuloinen, sillä yleensä kaikki vähänkään kaupallisuuteen liittyvä toiminta saa minut varpailleni. Ehkä olen jollain tapaa idealistinen, ja liitän mielessäni liiketoiminnan, viihteen ja historian "vesittämisen" yhteen. Mutta kokemuksena auditointi sai minut kuitenkin toisiin aatoksiin. Olen ollut töissä Kuralan kylämäessä Turussa, ja Ilorantaan verrattuna molempien kohteiden esillä olevat aikakausien ääripäät ovat jokseenkin samoja, ja vaikka ne toimivatkin täysin erilaisista lähtökohdista, mielenkiintoista oli se, että Ilorannan kävijät tulevat pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulta, kun taas kylämäki on jäänyt paikalliseksi ilmiöksi. Maatilaelämyksen tarjoaminen kaupunkilaisille ripauksella esihistoriaa voi siis olla tuottoisaa liiketoimintaa. Vaan todellisena liikesalaisuutena taitaa kuitenkin olla se, että yrityksen juuret ulottuvat kauas vuoteen 1937 ja töitä on tehty pitkään ja hartaasti. Yhteistä kohteille on se, että molemmissa on haluttu syventää kävijän kokemia aikatasoja pohjautuen siihen, mitä paikalla on sijainnut. Haaviston pariskunta tienaa valtaosan leivästään vuodesta toiseen ja monessa sukupolvessa Ilorannassa käyvistä vakituisista asiakkaista, ja minulle keskusteluissamme välittynyt kuva oli sellainen, että esihistorian liittäminen tilan toimintaan mukaan syntyi aidosta kiinnostuksesta menneisyyttä kohtaan ja halusta jakaa sitä muillekin. Esihistoria ei siis ole mukana muuten kuin sivujuonteena, joka sopii hyvin luontevasti kokonaisuuteen.

Itse auditoinnin kannalta Iloranta on suorastaan ihanteellinen. Minun oli vaikea saada puheenvuoroa, kun haastateltavana oli raudanluja yritysmaailman ammattilainen. Kaikkiin kysymyksiin tuli vastaus melkein automaattisesti. Sain jonkinlaisen tuntuman siihen, mistä auditoinnissa oikein on kyse. Olisi ollut mielenkiintoista tehdä toinenkin käynti, sillä nyt minulla ei ole vertailukohtaa. Pääsemme kuitenkin jakamaan auditointikokemuksia palauteistunnossa myöhemmin. Matkamme aikana minulta karisivat ennakkoluulot ja ymmärsin samalla hyvin, millaista on matkailuyrittäjän arki - ja millainen on hyvä matkailutuote. Olen iloinen siitä, että museologian opintoihin sisällytettiin myös tällainen osuus, sillä mielestäni auditointi oli valtavan antoisa kokemus, kun kaikki kokemukseni esihistorian esittämisestä muodossa tai toisessa pohjautuvat puhtaasti museoihin ja museoiden kautta avautuvaan näkökulmaan. Ymmärsin, että asioita voi tehdä kestävällä tavalla myös yritysmaailmassa.

Teksti ja kuvat: Kristian Mäenpää